Kiitos

ööööö151313_r500SA-kuva

Minun osaltani tämä kirjoitus on noin 40 vuotta myöhässä, mutten ole likikään ainoa myöhästynyt.

6.12.2014 tapahtui se, mitä olin jo kauan hiljaa toivonut. Suomalainen rintamaveteraani sai oikeat kasvot, jotka kuuluivat vanhalle mikkeliläiselle miehelle Hannes Hynöselle. Koska miehellä on ikää jo 101 vuotta, kovin kovaa kiirettä asialla ei ole pidetty. Minun mielestäni ruotsinkielinen aatelinen ratsuväen ammattiupseeri Adolf Ehrnrooth tai Väinö Linnan romaanin fiktiiviset hahmot eivät ole kelvanneet antamaan kasvoja todellisille rivimiehille.

Historian professori Laura Kolbe tutki aikoinaan televisiossa leivoksia ja ilmoitti kollegansa kanssa yksiselitteisesti, että velka sotaveteraaneille oli maksettu. Sanoin jo silloin, että velallisen olisi syytä kysyä, milloin velka on kuitattu, varsinkin kun tämä velka on sekä suuri että abstrakti.

Olen Kolben kanssa eri mieltä ja voin perustella sen.

Harva tietänee, että Urho Kekkosen uskotut miehet Ahti Karjalainen ja Martti Miettunen olivat sodassa ansioituneita. Karjalainen esim. työskenteli radiotiedustelussa. Koska Kekkonen ei ollut veteraani, sotilasansioista oli paras vaieta. Menipä Miettunen niin pitkälle, että hän muistelmissaan ilmoitti, että koska ulkopolitiikka oli hoidettu huonosti (siis Kekkonen ei vielä ollut presidentti!), jouduttiin talvisotaan, joka siis oli Suomen syytä. Sotaveteraanit kielsivät omat ansionsa!

Kun olin tuossa tehtävässä, kiroilin mielessäni sitä, miten monen talouselämässä menestyneen miehen taustalta löytyi sodasta lintsaamista. On ehkä kohtuullista, etten nimiä mainitse, mutta perehdyin niihin henkilöihin, jotka vaikuttivat entisellä ja nykyisellä asuinseudullani. Eräässäkin tapauksessa kauppaneuvos oli kuuluisa sekä purjehtijana että ryyppääjänä ja kesti molempia harrastuksiaan pitkälle vanhuuteen asti. On vaikea ymmärtää, miksi juuri armeijan syynissä terveys tuli esteeksi varusmiespalvelukselle. Pitäisi olla selvää, että kun ikätoverit olivat viisi vuotta tykkien ja täitten ruokana, kotirintamalla kauppiaana sen ajan puuhannut mies sai suuren etulyöntiaseman. Pörssejä kun oli tuohon aikaan muitakin kuin vain Helsingin arvopaperipörssi.

Isäni ei talousasioita yhtä hyvin hallinnut. Jatkosotaan hän meni vapaaehtoisena ja hyvin hän armeijalle kelpasi, vaikka hänen terveytensä oli heikohko huomattavan osan hänen elämästään. Hän kuoli jo vuonna 1988 ennen kuin Suomessa edes julkisesti myönnettiin, miten huono maa Neuvostoliitto oli ollut. Läheskään kaikki yhteiskuntatieteilijät eivät tosin ole sitä vieläkään myöntäneet.

Sotavuosiin verrattuna elämämme nykyään kovin yltäkylläisesti. Siihen nähden olisi terveellistä muistaa niitä vaihtoehtoja, joita Suomella 1939 – 1944 oli ja olisi kohtuullista kiittää niitä miehiä, joista kirjoitettiin ”mitä vannottiin, se pidetty on” (Yrjö Jylhä).

Hyvät joulut ja uudet vuodet.

Juha Vahe

Mainokset

One thought on “Kiitos

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s