Roskapuhetta asuntosijoittamisesta

Luin suurella ällistyksellä linkissä olevan Talouselämä-lehden kirjoituksen asuntosijoittamisesta. Äkkipäätä en muista vuosiin nähneeni yhtä asiantuntematonta tekstiä. Kun olen TE:n toimitukseen lähettänyt ilmaiseksi kirjamme, olisiko sitä kannattanut jopa lukea, vaikkei se valitettavasti ole Talentumissa kustannettu?

TE:n artikkelin puutteita:

1) Suoraan asuntosijoittamiseen väitetään tarvittavan kuusinumeroinen luku rahaa. Valuuttaa ei ole mainittu, mutta oletan sen olevan euroja eikä Zimbabven dollareita.

Helsinki-keskeisyys on median suuria ongelmia. Toimittajien lisäksi siellä asuu vain 10 % suomalaisista, mutta “kutosen ratikka” on näppärä tapa päästä paikalle. Tällaisia tekstejä saan lukea vaikka Rovaniemellä.

Asuntosijoittamista harvoin aloitetaan omakotitalosta vaan yksiöstä. Helsingissä yksiöt todella maksavat pääsääntöisesti yli 100.000 euroa, mutta jo Espoossa pääsee vähän halvemmalla ja muualla Suomessa riittää mainiosti esim. 50 000 euroa. Kirjoituksessa mainituiksi kasvukeskuksiksi fiWikipedia määrittelee myös Turun, Tampereen ja Oulun.

Koska asunto-osakeyhtiöt eivät Paavo Haavikon puheista huolimatta mene konkurssiin eikä Suomessa ole maanjäristyksiä, allokaatioita ei ole samassa mitassa välttämätön kuin muissa sijoituksissa. Yksi sijoitusasunto on aivan sopiva alku.

2) Väite välikäsien puuttumisesta. Kirjoituksessa väitetään, että asuntosijoitusrahasto poistaa välikäsiä. En ole ennen älyttömämpää väitettä nähnyt. Sijoitusrahasto ei nimittäin poista välikäsiä vaan lisää niitä! Asuntosijoitusrahaston alla on asunto-osakeyhtiöt ja rahaston hoitaminen edellyttää kallishintaisia kontakteja. Luuleeko joku tosiaan, että Suomessa kerrostaloja rakennetaan pelkästään kävelemällä kaupungin kaavoitusosastolle käymään? Kyllä sellaisessa projektissa tarvitaan paljon lahjoja, millä varmaankin tarkoitan sitä, että projektin vetäjän pitää olla lahjakas ihminen.

3) On ongelmallista, jos taloyhtiön hallitus koostuu pelkistä sijoittajista kuten asuntosijoitusrahastolla ja asukkaat pelkistä vuokralaisista. On parempi,  että sijoitusasuinnot omistetaan taloyhtiöissä, joissa joku osakas myös asuu.

4) Läpinäkyvyyden puute. Pörssiyhtiön osakkeet ovat ainakin samassa sarjassa aina samanarvoisia. Asuntoa Eirassa ja Jakomäessä on vaikea verrata keskenään. Varminta se on tehdä itse eikä uskoa mihinkään rahastonhoitajaan!

5) Asuntosijoittaminen on ainoita sijoituslajeja, jossa sijoittaja todella pystyy pitämään homman hallinnassa. Ei tarvitse perehtyä kiinalaisten kännykänkulutukseen eikä pelätä, mikä valtionyhtiö seuraavaksi tekee järjettömän yrityskaupan.

6) Koominen kirjoitus huipentuu siihen, että toinen asuntosijoitusrahasto vaatii 50.000 euron minimisijoituksen. Taaleritehtaan asiakkuus vaatii “periaatteessa” 500.000 euron varallisuuden. Siis rahasto on suoraa sijoitusta kalliimpaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s