Kirkon työntekijä ja kirkon poltto

öööööööö

Joulun aluspäivinä tikkurilalainen kirkon työntekijä nostatti joulumieltä uhkaamalla omalla nimellään kaikille avoimella sivustolla polttavansa kirkkorakennuksen, jossa työskenteli. Syynä oli rakennuksessa turvapaikanhakijoille järjestetty tilaisuus.

Kun seurakunta osoitti lähes ainutlaatuista jämäkkyyttä vapauttamalla työntekijän siihen paikkaan, työntekijä kaivoi esille ainoan ilmeisesti tuntemansa ”yhdys sanan”, nimittäin sananvapauden.

Kun sananvapaudesta on Halla-ahon johdolla jauhettu potaskaa jo ainakin vuosikymmen, kehotan kaikkia tutustumaan linkissä olevaan Suomen perustuslakiin. Kun perustuslaki vuosituhannen vaihteessa vahvistettiin, painettu versio jaettiin jokaiseen kotiin. Laajuus on 60 sivua ja kieli kirkon teksteihin verrattuna niin yksinkertaista, että jopa kirkon työntekijä sitä ymmärtäisi.

Perustuslaki takaa paitsi sananvapauden, myös esim. hengen, terveyden ja jopa omaisuuden koskemattomuuden sekä uskonnonvapauden. Sananvapaus ei siis ole ainoa eikä edes tärkein perustuslain mainitsema asia.

Kun sananvapaudesta ensimmäisen kerran säädettiin Euroopassa Ranskan vallankumouksen aikoihin 1700-luvulla, jo silloin kirjattiin, ettei sananvapauden varjolla saa rikkoa muita säädöksiä.

Kirkon työtekijä asettuu valitettavasti osaksi laajempaa kokonaisuutta. Kuten kaikki tiedämme, poliittiset päättäjät ovat olleet täysiä pölvästejä niin kauan kuin muisti kantaa. Koska Suomi on demokratia, valitettava seuraus on, että päättäjämme ovat suunnilleen yhtä tyhmiä kuin äänestäjänsä, kuten esim. em. kirkon työntekijä.

Olen tähän mennessä kirjoittanut kymmenkunta kirjaa, saman verran pienempiä painotöitä ja yli tuhat netti- ja lehtikirjoitusta. Olen aina pitänyt kirjoittamista vihoviimeisenä puuhana. Aiheeseen pitäisi perehtyä ja sanojaan hiukan harkita.

Internet on luonut tilanteen, jossa asioitten ymmärtäminen on täysin merkityksetöntä ja itse tuotettu aivoton mölinä tuntuu olevan elämän koko sisältö siihen mittaan asti, että elämänsä voi pilatakin sananvapauden alttarille parin humalassa kirjoitetun rivin takia. Ja mikä olennaisinta, internetissä tyhmyys tiivistyy pahemmin kuin missään sopulilaumassa konsanaan.

Maallamme on viime vuosina ollut ongelmia eivätkä ongelmat ole vähenemään päin. Käsitykseni on, että ongelmien perussyy eivät ole poliitikot, työmarkkinat, EU, euro, Venäjä tai edes turvapaikanhakijat. Ongelmien todellinen syy olemme me itse: sinä, minä, hän, me, te, he.

Kaikesta huolimatta hyvät joulut ja parempaa alkavaa vuotta.

Juha Vahe

Mainokset

Kiitos

ööööö151313_r500SA-kuva

Minun osaltani tämä kirjoitus on noin 40 vuotta myöhässä, mutten ole likikään ainoa myöhästynyt.

6.12.2014 tapahtui se, mitä olin jo kauan hiljaa toivonut. Suomalainen rintamaveteraani sai oikeat kasvot, jotka kuuluivat vanhalle mikkeliläiselle miehelle Hannes Hynöselle. Koska miehellä on ikää jo 101 vuotta, kovin kovaa kiirettä asialla ei ole pidetty. Minun mielestäni ruotsinkielinen aatelinen ratsuväen ammattiupseeri Adolf Ehrnrooth tai Väinö Linnan romaanin fiktiiviset hahmot eivät ole kelvanneet antamaan kasvoja todellisille rivimiehille.

Historian professori Laura Kolbe tutki aikoinaan televisiossa leivoksia ja ilmoitti kollegansa kanssa yksiselitteisesti, että velka sotaveteraaneille oli maksettu. Sanoin jo silloin, että velallisen olisi syytä kysyä, milloin velka on kuitattu, varsinkin kun tämä velka on sekä suuri että abstrakti.

Olen Kolben kanssa eri mieltä ja voin perustella sen.

Harva tietänee, että Urho Kekkosen uskotut miehet Ahti Karjalainen ja Martti Miettunen olivat sodassa ansioituneita. Karjalainen esim. työskenteli radiotiedustelussa. Koska Kekkonen ei ollut veteraani, sotilasansioista oli paras vaieta. Menipä Miettunen niin pitkälle, että hän muistelmissaan ilmoitti, että koska ulkopolitiikka oli hoidettu huonosti (siis Kekkonen ei vielä ollut presidentti!), jouduttiin talvisotaan, joka siis oli Suomen syytä. Sotaveteraanit kielsivät omat ansionsa!

Kun olin tuossa tehtävässä, kiroilin mielessäni sitä, miten monen talouselämässä menestyneen miehen taustalta löytyi sodasta lintsaamista. On ehkä kohtuullista, etten nimiä mainitse, mutta perehdyin niihin henkilöihin, jotka vaikuttivat entisellä ja nykyisellä asuinseudullani. Eräässäkin tapauksessa kauppaneuvos oli kuuluisa sekä purjehtijana että ryyppääjänä ja kesti molempia harrastuksiaan pitkälle vanhuuteen asti. On vaikea ymmärtää, miksi juuri armeijan syynissä terveys tuli esteeksi varusmiespalvelukselle. Pitäisi olla selvää, että kun ikätoverit olivat viisi vuotta tykkien ja täitten ruokana, kotirintamalla kauppiaana sen ajan puuhannut mies sai suuren etulyöntiaseman. Pörssejä kun oli tuohon aikaan muitakin kuin vain Helsingin arvopaperipörssi.

Isäni ei talousasioita yhtä hyvin hallinnut. Jatkosotaan hän meni vapaaehtoisena ja hyvin hän armeijalle kelpasi, vaikka hänen terveytensä oli heikohko huomattavan osan hänen elämästään. Hän kuoli jo vuonna 1988 ennen kuin Suomessa edes julkisesti myönnettiin, miten huono maa Neuvostoliitto oli ollut. Läheskään kaikki yhteiskuntatieteilijät eivät tosin ole sitä vieläkään myöntäneet.

Sotavuosiin verrattuna elämämme nykyään kovin yltäkylläisesti. Siihen nähden olisi terveellistä muistaa niitä vaihtoehtoja, joita Suomella 1939 – 1944 oli ja olisi kohtuullista kiittää niitä miehiä, joista kirjoitettiin ”mitä vannottiin, se pidetty on” (Yrjö Jylhä).

Hyvät joulut ja uudet vuodet.

Juha Vahe

Lamalla on henkinen puolensa

Kuva

Kuuluisin kuva 1930-luvun lamasta: Siirtolaisnainen USA:ssa 1936.

Suomessa on pakko tehdä muutoksia taloutemme perusrakenteisiin. Siihen on selvät syyt, mutta syitten mainitsemisen ei pitäisi johtaa syyllisten etsintään. Emme kaipaa syntipukkeja taloudelliseen kehitykseen, johon kaikki olemme osallistuneet tavalla tai toisella – jos ei muuten, niin olemalla tekemättä mitään. Syntipukkien etsiminen lisää ahdistuneisuutta eikä johda mihinkään positiiviseen tulokseen.

Kaiken lisäksi koemme asemamme todellista kovin paljon huonommaksi. Yhä edelleenkin Suomi on pärjännyt Pisa-tutkimuksissa erinomaisesti ja yhä edelleenkin olemme yksi maailman vähiten korruptoituneita maita. Asumisväljyytemme, terveytemme ja siten elinikämme on koko ajan kasvanut. Liikenneolot – tietoliikenne mukaan lukien – ovat huimasti parempia kuin vain joitain vuosikymmeniä sitten.

Syyttelyn ja syyllistämisen asemesta tarvitsemme reippautta ja positiivisuutta. Tilanteemme ei ole alkuunkaan niin paha, että tarvitsisimme jotain talvisodan henkeä. Pelkkä arkinen työnteko riittää.

Joten: hyvää joulua ja parempaa alkavaa vuotta!

Juha Vahe

Hyvää materialistista joulua

403

Viime syksynä tyhjensin äitini asuntoa hänen tavaroistaan. Kohtuuden nimessä on myönnettävä, ettei äitini ollut mikään hamstraaja, mutta toisaalta 100 vuoden mittaisen elämän aikana tavaraa kertyy.

Asunnon tyhjentämisessä keskeinen apuväline oli roskis. Sinne meni lukuisa joukko lahjoja, joita hän oli saanut elämänsä aikana. Kovin monen lahjan antaja olin minä itse.

Meillä hyvinvointivaltion kansalaisilla on tapana ilmaista kiintymystämme muutaman kerran vuodessa antamalla läheisillemme krääsää, jota saadessamme kiittelemme ja ihastelemme ja lykkäämme sen jälkeen tavaran pölyttymään komeron nurkkaan.

___________________________________________________________________

Toisaalla eräälle pariskunnalle syntyi esikoislapsi. Ennestään pariskunnalla oli pieni koira, joka tuli vauvalle mustasukkaiseksi, kun koira ei enää saanutkaan olla huomion keskipisteenä.

Lääkkeeksi mustasukkaisuuteen pariskuntaan otti huomaamatta koiran omia leluja, kääri ne pakettiin ja livautti paketin vieraalle, joka oli tullut katsomaan vauvaa. Koiran killittävien silmien edessä paketti avattiin suurieleisesti ja kas kummaa, sieltä löytyi esine, jonka koira tunnisti leluksi ja jossa oli jopa miellyttävä, tuttu haju.

Koirat elävät hetken kerrallaan eivätkä mieti, missä on toinen samannäköinen lelu. Luultavasti me ihmiset olisimme onnellisempia, jos meillä olisi tuon pikkukoiran kyky nauttia joka hetkestä uutena ja ainutlaatuisena kokemuksena.

Koska tämä on taloussivusto, minun pitänee toivoa, että joulumyynti sujuu odotusten mukaan ja kulutus ensi vuonna ei osoita laman merkkejä. Kuitenkin minun on pakko todeta, että pilapiirtäjä Kari Suomalaisen kuuluisimman piirroksen ”Joulukatu eli kuokkavieras syntymäpäiväkesteissä ” ilmestymisestä on kulunut jo 58 vuotta.

Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!

Juha Vahe

Roskapuhetta asuntosijoittamisesta

Luin suurella ällistyksellä linkissä olevan Talouselämä-lehden kirjoituksen asuntosijoittamisesta. Äkkipäätä en muista vuosiin nähneeni yhtä asiantuntematonta tekstiä. Kun olen TE:n toimitukseen lähettänyt ilmaiseksi kirjamme, olisiko sitä kannattanut jopa lukea, vaikkei se valitettavasti ole Talentumissa kustannettu?

TE:n artikkelin puutteita:

Lue loppuun