TE:n artikkelin puutteita:

1) Suoraan asuntosijoittamiseen väitetään tarvittavan kuusinumeroinen luku rahaa. Valuuttaa ei ole mainittu, mutta oletan sen olevan euroja eikä Zimbabven dollareita.

Helsinki-keskeisyys on median suuria ongelmia. Toimittajien lisäksi siellä asuu vain 10 % suomalaisista, mutta “kutosen ratikka” on näppärä tapa päästä paikalle. Tällaisia tekstejä saan lukea vaikka Rovaniemellä.

Asuntosijoittamista harvoin aloitetaan omakotitalosta vaan yksiöstä. Helsingissä yksiöt todella maksavat pääsääntöisesti yli 100.000 euroa, mutta jo Espoossa pääsee vähän halvemmalla ja muualla Suomessa riittää mainiosti esim. 50 000 euroa. Kirjoituksessa mainituiksi kasvukeskuksiksi fiWikipedia määrittelee myös Turun, Tampereen ja Oulun.

Koska asunto-osakeyhtiöt eivät Paavo Haavikon puheista huolimatta mene konkurssiin eikä Suomessa ole maanjäristyksiä, allokaatioita ei ole samassa mitassa välttämätön kuin muissa sijoituksissa. Yksi sijoitusasunto on aivan sopiva alku.

2) Väite välikäsien puuttumisesta. Kirjoituksessa väitetään, että asuntosijoitusrahasto poistaa välikäsiä. En ole ennen älyttömämpää väitettä nähnyt. Sijoitusrahasto ei nimittäin poista välikäsiä vaan lisää niitä! Asuntosijoitusrahaston alla on asunto-osakeyhtiöt ja rahaston hoitaminen edellyttää kallishintaisia kontakteja. Luuleeko joku tosiaan, että Suomessa kerrostaloja rakennetaan pelkästään kävelemällä kaupungin kaavoitusosastolle käymään? Kyllä sellaisessa projektissa tarvitaan paljon lahjoja, millä varmaankin tarkoitan sitä, että projektin vetäjän pitää olla lahjakas ihminen.

3) On ongelmallista, jos taloyhtiön hallitus koostuu pelkistä sijoittajista kuten asuntosijoitusrahastolla ja asukkaat pelkistä vuokralaisista. On parempi,  että sijoitusasuinnot omistetaan taloyhtiöissä, joissa joku osakas myös asuu.

4) Läpinäkyvyyden puute. Pörssiyhtiön osakkeet ovat ainakin samassa sarjassa aina samanarvoisia. Asuntoa Eirassa ja Jakomäessä on vaikea verrata keskenään. Varminta se on tehdä itse eikä uskoa mihinkään rahastonhoitajaan!

5) Asuntosijoittaminen on ainoita sijoituslajeja, jossa sijoittaja todella pystyy pitämään homman hallinnassa. Ei tarvitse perehtyä kiinalaisten kännykänkulutukseen eikä pelätä, mikä valtionyhtiö seuraavaksi tekee järjettömän yrityskaupan.

6) Koominen kirjoitus huipentuu siihen, että toinen asuntosijoitusrahasto vaatii 50.000 euron minimisijoituksen. Taaleritehtaan asiakkuus vaatii “periaatteessa” 500.000 euron varallisuuden. Siis rahasto on suoraa sijoitusta kalliimpaa!

Muut sijoittajat ovat tyhmiä ja osingot ratkaisevat. Muistakaa se! Herra markkina tarjoaa Nokian osinkoa pilkkahintaan!

Onneksemme markkinoilla on lukuisia erikoistilanteita, joiden avulla voidaan saavuttaa riskittömintä tuottoa, mitä minä tiedän (100 % riskitöntä tuottoa ei olekaan). Tällaisia tilanteita tulee etenkin tilanteissa, joissa arvopaperin liikkeellelaskija lunastaa sijoituksen markkinoilta. Näissä tilanteissa annetaan tieto lunastuksesta ja päivästä jolloin arvopaperi vedetään markkinoilta. Arvopaperin lunastava yhtiö maksaa lunastushinnan arvopaperista plus maksamattoman osingon/koron. Jos arvopaperista saa osinkoa 3 kuukauden välein ja edellisestä osingosta on 2 kk, tulee osingosta 2/3.

ilmoituksen ja lunastuksen välillä arvopaperilla voi kuitenkin käydä vielä kauppaa markkinoilla. Monien arvopapereiden kohdalla tikkerin perään tällöin liitetään CL (= called). Usein näissä tilanteissa arvopaperin hinta on ollut korkeampi kuin mitä lunastushinta + jäljellä oleva osinko, joten arvopaperin hinta laskee huomattavasti. Jäljellä olevan kaupankäyntiajan aikana hinta ei kuitenkaan ole täsmälleen sama kuin takaisinoston käypähinta (sis. osinko), joten arvopaperia voi usein ostaa “alennuksella.” Olennaista kuitenkin on, että kaupankäyntikustannukset ovat mahdollisimman alhaiset. Likviditeetti näissä tilanteissa on usein yllättävän hyvä ja rahaa on helppo upottaa kerralla 5 numeroinen summa ja usein jopa 6 numeroinen.

Näissä tilanteissa ei ole kyse ainoastaan myyntivoitosta vaan myös verotuksesta, koska usein näistä arvopapereista saa osinkoa, jonka verotus on kevyempää. Näissä tilanteissa siis ostetusta arvoparista kuitataan pieni tappio, mutta vastaavasti saadaan se jäljellä oleva osinko. Kun strategiaa pyörittää tarpeeksi ollaan aikalailla siinä tilanteessa, että koko vuoden myyntivoitot saadaan kuitattua halvemmalla verolla.

iPhonella otettu kuva iPhonesta lähetetty IPhonesta

Velka painoi serkusten mieltä, kunnes he keksivät mielestään hienon ratkaisun. Pojat ottivat Monopoli-pelin leikkirahat ja lisäsivät leikkirahoihin aika tukun nollia. Uutta valuuttaa he kutsuivat eudoriksi.

Sitten €ino lainasi $imolle 50 kvadriljoonaa eudoria niitä Monopoli-seteleitä ja $imo puolestaan lainasi €inolle 50 kvadriljoonaa eudoria samoja rahoja. Lainoista tehtiin velkakirjat.

Nyt kummallakin oli 50 kvadriljoonaa eudoria sekä saatavia että lainoja.

Sitten €ino ja $imo yhdessä perustivat Imfdiootti-nimisen firman, jolle kummatkin serkukset myivät omistamansa 50 kvadriljoonan velkakirjan 100 kvadriljoonalla eudorilla. Summista tehtiin velkakirjat. Saamansa kauppasumman he käyttivät oman velkansa poiskuittaamiseen. Näin velattomilla serkuksilla oli 50 kvadriljoonan eudorin omaisuus kummallakin saatavia osaomistamastaan firmasta.

Summa oli aika huomattava. Yhden eudorin setelit eivät olleet käytännöllisiä, mutta jos niitä olisi ollut, niin 50 kvadriljoonaa eudoria yhden eudorin seteleinä olisi peittänyt maapallon kaikki mantereet niin, että jokaista neliömetriä kohti olisi tullut 300 miljardia yhden eudoria seteliä.  Vastaavasti päällekkäin pinottuna kyseiset setelit olisivat ulottuneet maasta aurinkoon 300 miljardia kertaa olettaen, että setelin paksuus olisi yksi millimetri.

Näillä järjestelyillä serkukset toivoivat pärjäävänsä ensi vaaleihin asti – tai ainakin joulun yli. Varastossa on nimittäin vieläkin hienompia järjestelyjä, joitten periaatteisiin voi tutustua linkissä.

Kaikesta huolimatta rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta

Huomattavaa Kiinan taloudessa on se, että sen talouskasvusta huomattava osa tulee a) viennistä ja b) rakentamisesta. Näistä ensimmäinen vaihtoehto alkaa olla hieman heikossa hapessa, kun Euroopassa negatiiviset stimulukset ovat lähteneet käyntiin ja Kiinan vienti Eurooppaan vetää heikosti. Toista vaihtoehtoa on ammennettu sillä periaatteella, että ensin tehdään BKT-tavoite ja sen jälkeen rakennetaan tarpeeksi, että tavoite täyttyy. Tämän suunnitelmaohjauksen ansiosta Kiina on nyt täynnä tyhjiä kaupunkeja ja kerrostaloja. Kiinalaiset ovat sitten spekuloineet kiinteistöillä ja ostaneet/rakennuttaneet velkarahalla kiinteistöjä, mutta nyt hinnat ovat jopa virallisestinkin tietojen mukaan kääntyneet laskuun.

Kiinan talouskasvu on siis nyt todella heikossa hapessa ja kysymys tämän jälkeen kääntyy siihen, että mitkä implikaatiot tilanteella ovat globaalin sijoittajan kannalta.  Pelkän Kiinan osalta merkithän sieltä poissa pysymiseen sijoittajien osalta ovat olleet selvät pitkän aikaa, mutta tilanne on sellainen, että joitain globaaleja implikaatioita Kiinan asuntokuplan puhkeamisen vuoksi pitäisi jo nähdä.

Spekulaation on tietysti joku rahoittanut, kuten esim. USA:n kiinteistö kuplan aikana. Tämän ovat tehneet läpinäkymättömät kiinalaiset finanssitoimijat, joiden kytkökset USA:n ja Euroopan pankkeihin eivät ole välttämättä täysin selvillä.

Aihetta huoleen on lisää, sillä Bloomberg on löytänyt Kiinan finanssisektorin informaatiossa epäyhtäläisyyksiä. Pieni ote tekstistä“Disparities like this suggest lenders may have bigger risks than they’ve disclosed publicly, says Charlene Chu, a banking analyst at Fitch Ratings Ltd. in Beijing”

Huomattavaa on vielä se, että kyse on maailman toiseksi suurimmasta pankista markkina-arvolla mitattuna. Jokaisen sijoittajan tulee siis tällä hetkellä varautua siihen, että Kiinasta saattaa ensi vuonna kantautua todella ikäviä uutisia.

Oma veikkaukseni on se, että jossakin vaiheessa jokin Eurooppalainen tai Yhdysvaltalainen pankki ilmoittaa Kiinan tappioista kaiken muun Euroopan skeidan päälle. Sen jälkeen alkaa sirkus ja markkina yllättäen liikkuukin Kiinan uutisten mukaan.

Tässä seuraavassa videossa Chanos selittää erittäin hyvin BKT:n ongelmat ja suunnitelmatalouden.

Tässä jotain, mikä ei ole sensuroitua…

Toisaalta Kiinan suunnitelma taloudesta ja korruptiosta on tullut juuri uusi kirja. Toivottavasti joku lähettäisi tämän kirjan myös tuolle yritykselle, jonka yleinen markkinanäkemys ainakin minun omissa silmissäni näyttää perustuvan Kiinan kasvutarinaan.